SOSIAALINEN VETÄYTYMINEN – VALINTA VAI KOHTALO?

Hikikomori-kulttuurin yhteydessä puhutaan ensisijaisesti sosiaalisesta vetäytymisestä yhteiskunnallisena ja henkilökohtaisena ongelmana. Kun yksilö ei osallistu perinteiseen arkiseen kanssakäymiseen vaan vetäytyy omiin oloihinsa, koetaan että hänellä on ongelma. Usein näin onkin ja sosiaalinen vetäytyminen on pakokeino, tapa suojautua liian julmalta tuntuvalta arjelta ja yhteiskunnan paineilta.

Mutta onko sosiaalinen vetäytyminen aina ongelma, joka johtuu henkilön mielenterveydellisistä ongelmista tai muista syistä, jotka aiheuttavat halun eristäytyä? Ei välttämättä.

Hikikomoreita voidaan verrata entisajan erakoihin, jotka ovat aikoinaan omaehtoisesti hakeutuneet kauan metsiin ja tulleet mökistään vain silloin kun se on ollut aivan välttämätöntä. Eräässä mielessä hikikomorit ovat tietoyhteiskunnan erakkoja, joiden kotiseutu on verkossa, ei metsien kätköissä. Yhteiskunta muuttuu ja samalla erakoitumisen muotokin on muuttunut.

Verkkokeskusteluissa osa sosiaalisesti vetäytyneistä haluaa palata takaisin yhteiskunnan normaaliarkeen, mutta osa on tyytyväinen elämäänsä ”komerossa”. Voidaankin ajatella, että tietoyhteiskunnassa on omanlaisiaan erakoita, jotka minimoivat tietoisesti sosiaaliset kontaktit, tekevät töitä etänä ja viihtyvät kotona. Silloin kun he eivät itse koe tilannetta ongelmallisena eikä taustalla ole esimerkiksi mielenterveydellisiä ongelmia, on kyse kulttuurisesta valinnasta, elämäntavasta.

Tietoyhteiskunta mahdollistaa uudenlaisen erakoitumisen. Kaupunkiemme keskustoissa ja lähiöissä on entistä helpompi elää sosiaalisesti vetäytyneenä: viranomaispalvelut ja ostokset hoituvat verkossa. Ruoan voi tilata kotiinkuljetuksena niin lähikaupasta kuin ravintolastakin. Ja kun viihde tulee tietokoneellemme elokuvien, pelien ja jopa konserttien sekä teatterin muodossa, ei introvertti ja sosiaalisesti hieman arka ihminen välttämättä halua poistua kotoaan. Kun töitäkin voi monissa ammateissa tehdä kokonaan kotoa käsin, miksi mennä ulos maailmaan?

Sosiaalinen vetäytyminen voi olla valinta, mutta useimmiten se on oire. Jälkimmäisessä tapauksessa meidän on kyettävä auttamaan takaisin yhteiskuntaan ja sen normaaliin palaamista.

Kirjoittaja: Ari Haasio